Hiukan aidompaa Japania: Kioto sekä Nara!

Hei taas jälleen kerran! Viidettä päivää jo vietiin; kohta onkin Japanivierailu ohitse. Tällä kertaa loikkasimme Kishiben asemalta junan kyyntiin ja suuntasimme kuonomme Kiotoon. Se taisikin olla Japanin idyllisyyden esikuva? Noh, junamatka kesti hurjat 30 min ja sen jälkeen pitikin nousta bussiin, joka vei meidät toiseen kahdesta kohteestamme: Kiyomizuderaan. Se on kuuluisa suuresta tanssilavastaan sekä upeasti eteensä aukenevasta Kioton maisemasta. Se sijaitsi myös vuoren rinteellä, joten sitä varten piti kävellä aika monen portaan verran ylöspäin. Perillä löysimme heti temppelirakennusta vartioivat patsaat ja sitä kautta sisäänkäynninkin.

Monet japanilaiset tulevat toisinaan temppelille kimonot yllään otattamaan kuvia itsestään. Bongasimme Muikkusen kanssa yhden näistä porukoista ja pyysimme yhteistä kuvaa. Onneksi nätit tytöt suostuivat! Seuraavaksi maksoimme itsemme sisään, pesimme kätemme puhtaassa lähdevedessä ja menimme sitten ihastelemaan Kiyomizuderan koreutta. Käväisimme myös alttarin luona ja löysimme tuon kivan seinän, johon ihmiset kiinnittävät pieniä puisia tauluja, joihin ovat kirjoittaneet omat toiveensa ylös. Temppelin luota pystyi myös ostamaan perinteisen "ennustuksen", jossa siis puista rasiaa heilutetaan kunnes sen sisältä putoaa yksi puukeppi. Kepin numeron mukaan määräytyy lappu, jonka temppelin henkilökunnalta saa. Lapussa lukee sitten se, kuinka onnekas tulee olemaan. Ja minä sain Kichin, joka on toiseksi onnekkain 7 eri vaihtoehdosta!! Muikkunen taas sai Hazuren, joka on viimeinen ja siksipä siis pelkkää epäonnea. Muikkunen järkyttyi kovasti asiasta.

Kävelimme Kiyomizuderan pihan läpi aina portaita pitkin alas, missä sijaitsi Otowa-vesiputous. Se oli siis semmoinen kiva vesipiste, missä vuorilta valuvaa, puhdasta ja pyhää vettä pääsi juomaan. Ja oli muuten aikamoisen maukasta se vesi!

Tämän jälkeen Kiyomizudera oli jo nähty ja menimme Muikkusen kanssa kiertelemään lähistöllä oleviin kauppoihin. Läsnäolomme herätti huomiota ja joukko japanilaisia koululaisia pyysi saada ottaa kuvaa meistä kanssaan. No mutta, mikäs siinä sitten! Vastineeksi halusimme yhden kuvan itsellemme. Oikein mukavia lapsia, vaikkakin Muikkusta sylissään pidellyt poika oli vähällä viedä hänet mukanaan!! Se oli hätätilanne se!

Seuraavaksi oli aika suunnata seuraavaan kohteeseen, Fushimi Inariin. Siellä temppelissä on torii-porteilla rakennettu pitkä, pyhä tie, jota pitkin pääsi käppäilemään. Meillä tosin ei Muikkusen kanssa ollut aikaa kävellä koko sitä 4 km matkaa, mutta ainakin näimme pyhättöä vahtivat kettupatsaat. Pyhätön luota löytyi myös samanlaisia toivelappusia, kuin Kiyomizuderasta. Nämä lappuset vain olivat torii-porttien ja ketunpäiden muotoisia! Se oli upea paikka se.

 Vähän möhlättiin Muikkusen kanssa ajankäyttö ja myöhästyttiin Narasta. Meidän oli ollut tarkoitus nähdä Todai-ji temppeli sisältöineen, mutta se meni kiinni juuri sillä hetkellä, kun saavuimme paikalle. Paikan vartija antoi meidän silti ottaa yhden kuvan temppelin ulkoa. Sentään näimme suuren puisen rakennuksen (niin, sehän on siis maailman suurin, puinen rakennus). Narassa oli kuitenkin jotain muuta mielenkiintoista, nimittäin peurat. Puisto oli täynnä villejä, täysin kesyjä peuroja, joita varten pystyi ostamaan shikasembe-nimistä ruokaa elukoille annettavaksi. Peurat puski ja potki ja puri, elleivät ne saaneet haluamaansa ruokaa.

Kotimatka oli rankka, sillä ensimmäinen bussi jätti tulematta ja seuraava oli myöhässä, minkä takia emme ehtineet junaamme ja jouduimme menemään seuraavalla, joka sekin oli 30 min myöhässä. Voihan huhheijaa! Kotona ruoaksi kans-katkarapu-gratania ja potaattikeittoa. Aina niin hyvää ruokaa, noms noms! Nälkä olikin jo aikamoinen, sillä tien päällä kerkesimme syömään vain macha (japanilainen, vihreä tee) jäätelöt sekä taiyakit ( leivos, jonka sisällä vaniljamönjää ).

Huomenna pyöritäänkin ovain Osakassa. Viimeinen päivä Japanissa, minulle siis. Muikkunen tulee vielä takaisin. Tuntuu surulliselta ajatella, että pian pitää jättää kaikki nämä ihanat japanilaiset taakse.