Lauantaiaamuna lähdetiin KTX-pikajunalla kohti Busania. Normijunalla matkaan olisi mennyt se viisi tuntia, joten kun me Muikkusen kanssa omistettiin nuo junapassit, niin niiden avulla saatiin hankittua KTX-liput junalla, joka meni Busaniin vajaassa kolmessa tunnissa. Perillä huomattiin, kuinka paljon lämpimämpi ja jokseenkin aurinkomatka-mainen kaupunki se Busan olikaan. Ihmiset olivat oikein ystävällisiä ja auttoivat meidät oikean metrolinjan luokse, joka veisi meidät Hauendaeen, eli siis hostellimme olinpaikkaan. Sisäänkirjaus alkaisi vasta kahden jälkeen, joten meillä oli kolme tuntia siinä odoteltavana. Ei se mitään, menimme sitten Busan Aquariumiin, sillä kun kerran nähtiin japanilainen akvaario, niin miksei sitten korealainenkin! Huomattiin myös, että siellä tulisi olemaan iso kasa haita. Osakassa oli valashai ja muutamia muita planktonihaita, mutta täällä Busanissa olisi ihan oikeita, terävähampaisia eväkkäitä nähtävänä. Busan Aquarium sijaitsi Hauendae Beachin tuntumassa, joka onkin sitten Korean tunnetuin ja kaunein hiekkaranta. Busan itsessään on suosittu matkakohde turisteille sekä sen historiallinen arvo sijoittuu aikaan, jolloin Pohjois- ja Etelä-Korea kävivät raivokasta sotaa keskenään. Busan oli se alue, jonne etelä-korealaiset ahdettiin aina siihen saakka, kunnes Japani ja pari muuta maata riensivät apuun ja valtasivat Seoulin takaisin, minkä johdosta PK työntyi sinne, missä se nykyäänkin on. MUTTA ei sen enempää historiaa, sillä ollaan Muikkusen kanssa menossa sotaa käsittelevään museoon sitten keskiviikkona.
Takaisin Busan Aquariumiin! Heti ensimmäisessä altaassa meitä oli siellä moikkaamassa parvi punapiraijoita. Altaalla ei ollut kattoa, minkä vuoksi meidät molemmat valtasi iso kiusaus tunkaista sormi veteen ja katsoa, miten kalat reagoisivat. Harmi että järki vei voiton ja jätimme eväkkäät
rauhaan. Siellä akvaariossa oli aivan valtavia, päättömästi sinne tänne uivia haita sekä toisista altaista saattoi löytää haiden munia sekä aivan sormen kokoisia hain poikasia. Kyllä kyllä, hai synnyttää elävän jälkeläisen, mutta sekin vaihtelee lajia kohden, ettäs tiesitte! Oli hurjaa kun siellä oli meitä monta kertaa suurempia mureenoita sekä pieniä ja vaudikkaita ankeriaita. Nähtiin myös sähköankerias, joka sekin oli aivan valtava. Akvaariokäynnin lopuksi mentiin semmoiseen kivaan 3D-ajeluun, jonka teemana oli Ice Age 3. Puhe oli koreaksi, mutta muuten oikein viihdyttävä kokemus! Sen jälkeen käväistiin Haeundae Beachia ihastelemassa ja ostettiin tuommoinen kiva virvokepussi, jossa oli tuorepuristettua sitruunaa ja jäitä.
Busan Aquariumissa aika kuluikin niin mainiosti, että seuraavaksi voitiin suunnata hostelliimme, Miss. Eggiin. Tähän mennessä ollaan koettu hyvin mukavia ja täyshoitoisia hotellihuoneita, joten pieni hostelli-huone oli oikein tervetullut vaihtelu. Miss. Egg oli muutenkin hyvin suloinen paikka sisältä päin.
Pienen levähdystauon jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Busanin yöelämää ja kuuluisaa katua, BIFF Central Street:ä (olisikohan se ollut Busan International Film Festival). Siellä sitä menoa ja tuisketta vasta olikin. Napattiin kuvat, shoppailtiin hieman ja raahauduttiin sitten rättiväsyneinä takaisin Miss Eggiin.
Aamulla lähdettiin aikasin pois hostellistamme ja vierailtiin Busanin pohjoispäässä olevassa temppelissä, Beomeosassa. Se oltiin rakennettu vuoren huipulle (400 m) erään legendan mukaan siksi, että eräs munkki oli nähnyt unta, jossa buddha oli kehottanut tätä nousemaan kyseisen vuoren huipulle eräänä sumuisena aamuna. Vuoren huipulta munkki oli kyennyt näkemään lähestyvän vihollisarmeijan ja näin varoitti kaupunkilaisia ja pelasti nämä. Hohoo! Hyvin nätti paikka, kerrassaan, vaikka sinne pitikin kävellä ylämäkeä aika pitkään sekä bussikyyti sinne ja takaisin oli hyvin töyssyinen! Sitten syötiin vähän nuudeleita ja riisikakkupaloja, sanottiin heippa Busanille ja suunnattiin junalla takaisin Seouliin.
Takaisin Seoulissa ja olo tuntui mukavan leppoisalta ja varmalta. Busanissa kun kulkeminen oli ollut kohtuu hankalaa toisinaan ja Seoul oli kerennyt parin ekan päivän aikana muotoutumaan tutuksi ja turvalliseksi. Sunnuntai oli oiva tilaisuus käväistä Gangnamissa katselemassa ostoskatuja ja vilkaisemassa kävelymatkan päässä olevaa Banpo-siltaa, jossa oli aina iltaisin todella kaunis valoesitys suihkulähteiden kera. Koitettiin Muikkusen kanssa ottaa kuvaa siitä, mutta ei mennyt ihan niin kuin oltiin toivottu.
Maanantaina oli luvassa Lotte World! Pienehkö, mutta silti äärimmäisen suloinen ja kätevä teemapuisto Seoulissa, josta löytyi aivan kaikkea aina hurjista laitteista pehmoisen halittaviin maskotteihin ja näiden esityksiin. Maistettiin erittäin hyvää jäätelöä ja kokeiltiin muutamia laitteita sekä ihailtiin teemapuiston värikästä ulkoasua. Suosikiksi taisi nousta tuo Gyro Swing, joka oli kuin yksi valtava, myötäpäivään pyörivä keinu! Myös sisätiloissa pääsi kokemaan vuoristoradan huumaa, nimeltään French Revolution. Katseltiin esityslavalta ensiksi hiukan uudemman K-pop ryhmän, So Realin esitystä, sitten Lotte Worldin oma seikkailutarina ja lopuksi päästiin onnekkaina näkemään yksi hyvin tunnettu korealainen pop-bändi, VIXX. Esitysten jälkeen kello olikin jo sen verran, että teemapuisto meni kiinni ja palattiin hyvin mielin takaisin hotellille.
Tiistaista ei ole paljoakaan kerrottavaa, sillä se meni kokonaan kierrellessä Myeong-dongin kauppakatuja pitkin. Aivan kaikkea ja kaikille tosiaankin löytyi, ihan huippasi siellä kulkeminen!
Keskiviikko onkin sitten se mielenkiintoisempi tarina! Menimme Muikkusen kanssa turstiryhmän mukana JSA-alueelle, joka on pieni, pyöreä alue (halkaisija 800m) DMZ:an päällä. Eli siis tervetuloa Pohjois-Korean rajalle! JSA on sitten pidemmin sanottuna Joint Security Area ja DMZ Demilitarized zone. Pitkä tarina lyhyesti, kun Korean sota rauhottui ja osapuolet eivät enää teurastaneet toisiaan jatkuvasti, kirjoitettiin rauhansopimus Panmunjomin kylässä. Se kuitenkin jäi Pohjois-Korean puolelle,minkä takia "toinen" Panmunjom, eli JSA:n alue perustettiin. Se oli ennen täysin neutraali alue, mutta "Axe Massacre" -tapaturman jälkeen jopa JSA jaettiin molempien Koreoiden kesken. Kirvesmurha viittaa kahden yhdysvaltalaisen sotilaan kuolemaan, missä kaksikko oli siistimässä alueen puuta ja äkäiset pohjois-korealaiset lopettivat leikkuupuuhat väkivalloin. JSA:n kahtia jakava viiva on marmorinen koroke kahden maan välissä. Sen sijainti on tunnetuin turistikohde JSA:ssa, sillä sen molemmilla puolilla sotilaat seisovat jäykkinä ja alati valmiustilassa ammuskeluun. Meillä oli huono ajoitus, sillä pohjoisen asukit olivat piilosilla emmekä nähneet heitä ollenkaan. JSA itsessään on Koreoiden välisen rauhan ylläpitämiseksi kaikkensa tekevien maiden liittouma. Siihen kuuluvat myös ne maat, jotka tukivat Etelä-Koreaa sodassa.
Ennen JSA:ta käväisimme katsomassa "Bridge of Freedomia", jota pitkin aikanaan pohjoiseen viedyt vangit palasivat takaisin kotiinsa. Samainen alue on myös pyhä paikka niille, joiden suku jäi rajan pohjoispuolelle. Täällä oli myös näytillä etelälle kuulunut veturi, joka jäi vahingossa pohjoiselle puolelle rajan määrittämisen jälkeen. Tuloksena veturi sai kylkeensä yli 1 200 luodinreikää. Hui!
Vielä Panmunjomissa, saimme nähdä bussista käsin "Bridge of no return":in, jota pitkin pohjoiseen viedyt vangit kuljetettiin. Vain harva pääsi takaisin kotiinsa, mistä silta sitten saikin nimensä.
Haluan sanoa vielä pari sanasta tuosta kierroksesta. Meitä oli komennettu peittämään jalkapöydät, olkapäät ja polvet, eikä JSA:n alueelle mentäessä saanut ottaa bussista mukaan muuta kuin lompakon ja kameran. Kameraa tuli kantaa kädessä, eikä sitä saanut laittaa taskuun eikä sillä saanut olla koteloa. Kaikenlainen tarpeeton liikehdinä, osoittelu tai ilmeily oli ehdottomasti kiellettyä, sillä pohjoinen tarkkaili meitä jatkuvasti, ottaen kuvia jokaisesta liikkeestämme. Vääränlainen käytös olisi päässyt pohjoisen puolelle propagandana etelää vastaan. Se ei ollut mikään huviretki se, ei.
Kulutimme vielä viimeisen iltamme kauppoja kierrellen ja Seoulin katuja ihmetellen. Aamulla oli sitten hurjan aikainen lähtö lentokentälle, missä minä nousin omaan koneeseeni ensimmäisenä. Uskomatonta ajatella, että tässä se kaksi viikkoa sitten oli. Muikkunen jää vielä jälkeen ja niin jää tämä blogigin. Muumi palaa nyt Suomeen ja kiittää lukijoita mielenkiinnosta!
Vielä olisi viikko jäljellä Japanissa. En tee mitään suurta ja ihmeellistä Hiroshimaa ja Tokion temppelialuetta, Nikkoa lukuunottamatta. Kirjoitan silloin kun löydän aikaa sille. Kiitos.
