Sisällä vastaan osui ensimmäisenä suuren hain leukaluut. Totta kai menimme niiden taakse ja nappasimme kuvan siitä! Kaiyoukanissa oli paljon eri merialueita, jotka kulkivat aina Japanista Etelänavalle ja sieltä Pohjoisnavalle. Suurimmassa akvaariossa oli yli 5 000 tonnia vettä ja suurin osa akvaarioiden laseista oli 30 cm paksuja. Huhheijaa! Monet kalat ja elukat uiskentelivat kovin nopeasti, minkä takia hyvien kuvien saanti oli hankalaa. Minä rakastuin täysin sydämin pingviineihin, kun taas Muikkunen kiinnostui merisaukoista. Suurimmassa akvaariossa uiskenteli valashai useiden muiden haikavereidensa kanssa. Trooppisia kaloja täynnä olevissa altaissa oli myös leukojaan nakkelevia mureenoita, sekä monessa akvaariossa oli sekä iso parvi kauniita kaloja, että niitä saalistavia petoja. Luonnon kiertokulku, sniff. Hylkeitä löytyi moneen lähtöön sekä eräs niistä oli erityisen kiinnostunut altaansa ulkopuolella juoksevan pikkupojan käsissään kantamasta huivista. Delfiineitä löytyi myös; ne temppuilivat omassa altaassaan ja viihdyttivät katselijoita pärskimällä vettä akvaarionsa lasiin.
Rauskuja! Niitä oli lähes joka altaassa. Kiertopolun loppupuolella vastaan tuli myös metrin korkuisia rapuja sekä tappavan myrkyllisiä meduusoita. Pari uteliasta mustekalaa hiippaili altaissaan ja piilotteli koristeiden takana.
Ehdimme ottamaan lukuisia kuvia meistä akvaarioiden rinnalla! Löysimme yhden mustekalan piilostaan sekä myös haiden salaisen nukkumapaikan. Hummeri liittyi kuvaan kanssamme sekä rauskut lensivät toiseen kuvaan.
Akvaarion jälkeen kävimme syömässä yakisobaa, joka on siis eräänlaista paistettua nuudelia kaikkine herkullisine mausteineen. Sen jälkeen loikkasimme vielä akvaarion vieressä olleeseen maailmanpyörään ja tiirailimme Osakaa korkeuksista. Muikkusta kiinnosti enemmän torkkuminen lasia vasten, kuin siitä ulos katsominen.
Kaiyoukanista suuntasimme sitten kohti Muikkusen vanhaa koulua, Senriä. Tieto tulostamme ei ollut kerennyt kauas, joten suurimmalle osalle oppilaista vierailumme tuli yllätyksenä. Ihmisten kasvot vääntyivät mitä hassuimpiin ilmeisiin sekä jopa opettajat tulivat halailemaan ja kyselemään kuulumisia. Annoimme Muikkusen vanhoille kerhoille, kendo- sekä teatterikerhoille roiman kasan karkkia tuliaisiksi sekä seurasimme harjoituksia jonkin aikaa. Tämä olikin ainoa visiittini koululle, sillä tämän jälkeen vain Muikkinen käy vielä kerran koululla tervehtimässä ystäviään. Silloin minä olenkin jo takaisin Suomessa.
Hostien luokse palattuamme söimme osakalaista herkkua, okonomiyakia sekä dangopalloja. Huomenna teemme pikavisiitit Kiotoon ja Naraan. Tämä vaeltaminen ei kyllä koskaan lopu!









Ei kommentteja:
Lähetä kommentti